Aviopuolisoiden keskinäinen kirjeenvaihto

Dokumentteja on säilynyt vuosilta 1890-1931. Tuona aikana Jean Sibelius kirjoitti vajaat 700 kirjettä vaimolleen ja tämä taas selvästi yli 400 aviomiehelleen. Käymällä läpi kaikki nämä n. 1 100 dokumenttia kronologisessa järjestyksessä on helppo huomata, että kirjeenvaihdosta puuttuu osia. Materiaalista löytyy kysymyksiä sisältäviä kirjeitä, joihin ei vastata ja päinvastoin. Postilaitosta voi tietysti syyttää tapahtuneesta, mutta ehkä Aino Sibeliuksellakin on jotain tekemistä asian kanssa.

Sibeliuksen viesti vaimolleen n. 1903 ja Ainon kirjoittama teksti nimikortin kääntöpuolelle vuosia myöhemmin.

Säilynyt kirjeenvaihto alkaa lokakuussa 1890. Jean Sibelius on matkalla Wieniin. Hänen salainen kihlautumisensa Aino Järnefeltin kanssa on tapahtunut kolmisen viikkoa aiemmin, ja nuori sulhasmies kirjoittaa ruotsiksi morsiamelleen Hangosta. Aino vastaa suomeksi kolme päivää myöhemmin.

Kirjeenvaihto päättyy vuonna 1931, jolloin Sibelius suoritti viimeisen matkansa ulkomaille (Katso Matkat). Säveltäjä sähköttää Berliinistä 12. kesäkuuta vaimolleen ja pyytää tätä lähettämään paluurahoja. Aino Sibelius vastaa juhannuksen alla.

Mitä tämä ainutlaatuinen kirjeenvaihto kertoo? Se antaa läpileikkauksen merkittävän säveltäjän elämästä. Se kertoo harvinaisen pitkästä avioliitosta ylä- ja alamäkineen, sekä suuresta molemminpuolisesta rakkaudesta. Sibelius kirjoittaa aluksi ruotsiksi, mutta alkaa käyttää myös suomea 1893. Siitä lähtien viesteistä löytyy molempia kieliä, mutta pääosa niistä on ruotsiksi. Myös Aino Sibelius käyttää molempia kieliä kirjeissään aviomiehelleen. Suomenkieliset muodostavat kuitenkin valtaosan dokumenteista.

Aviopuolisojen kirjeenvaihdosta on julkaistu katkelmia useissa Sibelius-elämäkerroissa, ja niitä on julkaistu myös erillisinä kokoelmina. Jean Sibeliuksesta kiinnostuneet musiikin ystävät toivovat tietenkin, että kun säveltäjän sävellystuotannon kriittinen laitos etenee, myös puolisoiden keskinäinen kirjeenvaihto tullaan julkaisemaan kriittisenä editiona.

Jean Sibeliuksen kirjeenvaihto

Sibeliuksen kyhäämät viestit olivat aluksi lyhyitä pikkupojan tervehdyksiä sukulaisilleen äidin kirjeisiin liitettyinä. Ensimmäinen kokonaan oma kirje on vuoden 1874 lopusta: 9-vuotias Janne kiittää mummiaan ja tätiään Loviisasta saamistaan joululahjoista.

Sibeliuksen koulu- ja opiskeluaikainen kirjeenvaihto tapahtui pääosin sukulaisten kanssa. Kullervon säveltämisen aikoihin 1892 viestien vaihto oli jo alkanut mm. Adolf Paulin ja Robert Kajanuksen kanssa. Avioliiton kahdentoista ensimmäisen vuoden aikana 1892-1904 Sibeliuksen kirjeenvaihdon piiriin liittyivät mm. Axel Gallén, Armas Järnefelt, sekä säveltäjälle erittäin tärkeä ja läheinen Axel Carpelan. Säveltäjän kansainvälinen kirjeenvaihto alkoi myös tuona aikana. Sibeliushan oli mukana esimerkiksi Kajanuksen orkesterin Euroopan kiertueella 1900 ja kävi johtamassa Heidelbergissä 1901.

Ainolaan-muutosta alkaen 1904 säveltäjän käymä kirjeenvaihto laajeni nopeasti, ja Aino Sibeliustakin tarvittiin jo 1910-luvulla sen hoitamisessa. 1920-luvulla säveltäjän tyttäret liittyivät apujoukkoihin.

1930-luvulla Sibelius oli jo aikansa arvostetuimpia eläviä säveltäjiä, ja hän sai ihailijapostia ympäri maailmaa. Vasta 1930-luvun lopulla kirjeenvaihdon hoito saatiin lopullisesti järjestettyä. Sibeliuksen yksityissihteeri Santeri Levas palveli erittäin hienotunteisesti ja taidokkaasti säveltäjää vuodesta 1938 tämän kuolemaan asti. 1930-luvulta alkaen hyvin suuri osa Sibeliuksen nimissä lähetetyistä kirjeistä olikin vastauksia ihailijoiden kirjaviin uteluihin ja ylistyksiin.

Ainolassa oli kirjoituskone jo 1930-luvulla, mutta tärkeät viestit Sibelius halusi kirjoittaa omakätisesti. Säveltäjän kiitos Mannerheimille tämän lähettämästä onnittelusähkeestä.

Sibeliuksen käymän kirjeenvaihdon määrällisesti suurimpia arkistonmuodostajia ovat aviopuolison lisäksi kustantajat Breitkopf & Härtel, Robert Lienau ja Wilhelm Hansen, sekä eräät säveltäjän lähipiiriläiset. Jos jälkimmäisistä laatisi "Top Ten" listan siten, että sille pääsy edellyttäisi vähintään sataa lähetettyä ja vastaanotettua kirjettä, niin taulukkoon olisi ehdolla seuraavia henkilöitä:

Axel Carpelan, Adolf Paul, Walter von Konow, Linda Sibelius, Christian Sibelius, Armas Järnefelt, Robert Kajanus, Arthur Travers-Borgström, Georg von Wendt ja Mikko Slöör.

Pelkästään Sibeliuksen itsensä kirjoittamien kirjeiden osalta vastaanottajien kärkikolmikko on yksiselitteinen. Aino Sibelius jättää vajaalla 700:lla kirjeellään muut kauaksi taakseen. Kakkossijasta kamppailevat tasapäisesti Axel Carpelan ja Adolf Paul reippaasti alle 200:lla dokumentilla.

Sibelius ei ollut harras kirjeenkirjoittaja, mutta hän ehti silti postittaa useita tuhansia kirjeitä ja kortteja elämänsä aikana. Lauseensa säveltäjä muodosti noudattaen äärimmäistä sanankäytön taloudellisuutta ja sanonnan lakonisuutta. Verbejäkin Sibelius käytti säästeliäästi. Silti Sibeliuksen kielen rikkaus yllättää joka kerta lukijansa. Säveltäjän mielikuvitus saa pienenkin virkkeen kukkimaan.

Sibeliuksen käymästä kirjeenvaihdosta on koottu luetteloa noin vuosikymmenen ajan. Dokumentteja on löytynyt jo lähes viidestäkymmenestä kotimaisesta lähteestä. Tärkeimmät Sibelius-kokoelmat ovat talletettuna Kansallisarkistoon, Helsingin yliopiston kirjastoon ja Åbo Akademin kirjastoon sekä Sibelius-museoon. Uusia Sibelius-dokumentteja löytyy joka vuosi. Niitä voi kohdata raamitettuina yksityiskodin seinällä tai pinkkana kesämökin ullakolla. Mummon baarikaapistakin on löytynyt Sibeliuksen kirjoittamia kirjeitä.

Sibelius-aineisto on levinnyt laajalle. Säveltäjän kirjoittamia kirjeitä löytyy kaikista maanosista - Etelämannerta kai lukuun ottamatta. Aineiston kartoitustyö tulee varmaankin jatkumaan vielä sukupolvia.

Aino Sibeliuksen kirjeenvaihto

Aino Järnefelt alkoi lähetellä kirjeitä heti päästyään kouluun. Aluksi viestejä saivat sukulaiset ja luokkatoverit. Vajaan 11-vuoden iässä Aino lohdutteli itseään 10 vuotta vanhempaa Juhani Ahoa: "Jussi!! Sinun kai on hyvin ikävä kaupungissa, kyllä minä arvaan kuinka siellä on yksitoikkoista."

Ensimmäiset merkit Jean Sibeliuksen olemassaolosta ilmestyivät Ainon kirjeisiin heti syksyllä 1888 tulevien aviopuolisoiden kohdattua toisensa. Heidän nykyään tiedossa oleva keskinäinen kirjeenvaihtonsa alkoi pari vuotta myöhemmin (Katso Aviopuolisoiden keskinäinen kirjeenvaihto).

Aino Sibelius kirjoitti ennen kaikkea sukulaisilleen. Näistä äiti, Elisabeth Järnefelt oli ilmeisesti hänelle läheisin. Mattilan talosta (Katso Asunnot) Aino viestitti äidilleen heinäkuun 4. päivänä 1900 Jannensa lähdöstä Kajanuksen orkesterin kiertueelle:

Aino Sibeliuksella oli monia kirjeystäviä sukulaispiirin ulkopuolellakin. Näille hän kirjoitteli säilyttäen upean käsialansa yli 90-vuotiaaksi saakka. Ainon lähimpiä hengenheimolaisia olivat muiden muassa Ilona Jalava, Anni Swan, Martha Tornell ja Hilma Wiik-Arina.

Muu kirjeenvaihto

Elämäkerrallisesti kiinnostavia ovat myös kirjeet, joita Sibeliuksen ystävät, sukulaiset ja hänet satunnaisesti tavanneet ihmiset kirjoittivat toisilleen.

Suvun suhteen vanhimmat Sibeliuksen elämää valottavat dokumentit ovat vuodelta 1812. Säveltäjän isoisä kauppias Johan Sibelius (Katso Sukutaustat) sai tuolloin porvarioikeudet Loviisassa ja aloitti kirjeenvaihtonsa kollegansa Isak Sucksdorffin kanssa. Aineiston loppupää löytyy 1980-luvulta säveltäjän vävyn Jussi Jalaksen tuon ajan viesteistä.

Sibeliuksen tuttavapiirissä hänestä kirjoitettiin - ja juoruiltiin. Hänestä kertovat kirjeet sisälsivät joskus myös ilkeyksiä, mutta toisaalta ne olivat täynnä arkipäivän realismia.

Seuraava kuvio on esimerkki tiedonkulusta eräässä osassa Sibeliuksen lähipiiriä. Sibelius oli kirjeenvaihdossa alla olevien ystäviensä kanssa, mutta nämä kirjoittelivat myös toisilleen, sekä omille läheisilleen.

Kuvaava esimerkki Sibeliuksen elämää valottavista tuttavapiirin kirjeistä on Axel Carpelanin kirjeenvaihto serkkunsa Lydia Rosengrenin kanssa ennen vuotta 1903, jolloin Carpelan muutti tämän luo asumaan ja kirjeenvaihto tyrehtyi.

Vuosina 1901-1903 Carpelan tapasi Sibeliuksen useita kertoja ja lähetti jokaisen tapaamisen jälkeen Lydialle pitkän kirjeen keskusteluistaan säveltäjän kanssa. Näissä kirjeissä Carpelan kertoo biografisesti hyvin mielenkiintoisia asioita säveltäjän velkatilanteesta, työtavoista ja sävellyssuunnitelmista.

Kiintoisa tieto löytyy esimerkiksi lokakuulta 1901, kun ensivisiittinsä Sibeliusten Keravan-asunnolle tehnyt Carpelan kirjoitti Lydialle valmisteilla olleesta toisesta sinfoniasta:

"Minulle omistettava teos on uusi suuri viisiosainen sinfonia, [se on] Italian ja Välimeren inspiroima, sinfonia täynnä auringonpaistetta ja riemuitsevaa iloa. Se on vasta luonnosteltu, mutta puhtaaksikirjoitus vie 5 a' 6 päivää."

Sibeliuksen ajatukset sinfoniastaan muuttuivat loppuvuodesta, ja valmistunut teos on neliosainen. (Katso myös Musiikki-osio]