Jean Sibeliuksen kansainvälinen läpimurto kapellimestarina
olisi voinut tapahtua jo kesällä 1900. Tuolloin Robert
Kajanus vei saksalaisin huippuvahvistuksin ehostetun orkesterinsa
laajalle kiertueelle Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Saksaan, Belgiaan,
Hollantiin ja Ranskaan, jossa orkesteri esiintyi Pariisin maailmannäyttelyssä.
Sibelius
oli kiertueella mukana ”varajohtajana”, mutta Kajanus
hoiti itse kaikki kapellimestarin tehtävät. Ensimmäinen
sinfonia takasi kuitenkin Sibeliukselle läpimurron esimerkiksi
Tukholman ja Berliinin kriitikkopiireissä. Sibelius kutsuttiinkin
itse johtamaan teoksiaan Saksaan Heidelbergin musiikkijuhlille
kesällä 1901. Vaikeissa olosuhteissa Sibelius menestyi
mainiosti.
”Kun
olin nuori ja tuntematon, tekivät alttoviulunsoittajat kiusaa
ja käyttivät epämukavia sormijärjestyksiä.
Pyysin eräältä heistä instrumentin ja näytin
itse, miten se kohta oli soitettava. Orkesterin asenne muuttui
täysin, ja harjoitus sujui erinomaisesti”, Sibelius
hykerteli myöhemmin.
”Sibeliuksen
tarmo ja taituruus tuntuivat ihan ällistyttävältä”,
hänen ystävänsä Adolf Paul hehkutti säveltäjän
johdettua Tuonelan joutsenen ja Lemminkäinen
palaa kotitienoille -sävellyksen. ”Orkesteri totteli
hänen pienintäkin viittaustaan ja esitti yhteissoittoa,
joka kohotti molemmat ihanat sävelrunoelmat täyteen
tehoon. Joitakin pieniä epätasaisuuksia ei voitu välttää,
mutta ne eivät häirinneet eikä niitä huomattu",
Paul arveli.
Menestys
osui hyvään saumaan, sillä Karl Fredrik Wasenius
oli painattanut huhtikuussa Breitkopf & Härtelin kanssa
yhteistyössä Tuonelan joutsenen ja toukokuussa
Lemminkäinen palaa kotitienoille -teoksen. Partituureille
tuli nyt kysyntää. Seuraavalla konserttikaudella Felix
Weingartner esitti nämä teokset Berliinissä ja
Henry Wood johti Waseniuksen kustantamaa Kuningas Kristian
II -musiikkia Lontoossa. Muutkin kapellimestarit lisäsivät
Sibeliusta ohjelmistoonsa, kun partituureja alkoi saada kustantajilta.
Ulkomainen
menestys lisäsi Sibeliuksen arvostusta myös kotimaassa.
Kun hän johti toisen sinfoniansa 8. maaliskuuta 1902 Helsingissä,
hänelle annettiin kansallissankarin vastaanotto. Pian sen
jälkeen koettiin Tulen synnyn kantaesitys. Kuorolaiset
ovat myöhemmin kertoneet hupaisia muistojaan Sibeliuksesta
harjoittajana.
”Sibeliuksen
puikko putosi alaspäin ja harjoitus alkoi”, kuorossa
laulanut Sulo Wuolijoki muisteli. ”Kun se oli jatkunut pari
minuuttia, heilahti puikko ja Sibeliuksen jyrkästi toruva
ääni kuului: ’Ciss, ciss, ciss,’ -- samalla
hän osoitti puikollaan jotakin osaa orkesterissa, nosti taas
puikkonsa ylöspäin ja sanoi, että ’biss’.
Taas jatkui harjoitusta himpun verran aikaa, kunnes mestarin puikko
(jota oikeastaan sietäisi sanoa marsalkan sauvaksi), teki
äskeiset eleensä, tällä kertaa vastakkaiselle
puolelle orkesteria, joka heti vaikeni, samoin kuin me kaikki
muutkin taiteilijat ja mestarin suusta kuului kärsimätön
ärähdys: "Fiss, fiss, fiss’, - voitte arvata,
että me teimme parhaamme.”
Kuorossa
laulanut tenori Wäinö Sola kuvasi samoja harjoituksia
aivan toisin. ”Harjoituksissa hän ilmaisi toivomuksensa
suurpiirteiseen tapaan, mikä sai kaikki heti jännityksen
valtaan. Hän ei koulumestarin tavoin ruvennut ruotimaan asioita,
vaan asetti jokaisen eteen taiteellisen tehtävän, jonka
suorittamiseen täytyi olla valmistautunut,” Sola väitti.
Ehkäpä Sibelius siis sanoi harjoituksissa muutakin kuin
ciss ja biss.
Erinomainen
kapellimestarivuosi päättyi marraskuussa Berliinissä,
jossa hän vieraili johtamassa Sadun uusitun version
ystävänsä Ferruccio Busonin kutsusta. Berliinin
filharmonikkojen konsertti meni loistavasti, ja useimmat kriitikot
kiittivät teosta. "Minua huudettiin esiin viisi (?)
kertaa. Pääasia on että osaan johtaa maailmanluokan
orkesteria. Ja hyvin! Niin sanoivat kaikki!" hän kirjoitti
16. marraskuuta puolisolleen.
Berliinin
voittojen jälkeen Sibelius uskaltautui johtamaan yhä
useammin. Säveltäjä keräili rahaa ja johtamiskokemusta
esiintymällä esimerkiksi Tampereella ja Tallinnassa
(keväällä 1903), Turussa sekä Vaasassa ja
Tallinnassa (keväällä 1904) ja Porissa sekä
Oulussa (syksy 1904).
Tammikuu
1905 merkitsi paluuta Berliiniin, jonne Busoni oli hänet
jälleen kutsunut, tällä kertaa johtamaan toisen
sinfoniansa. Sibeliuksen edelleen ehkä suosituin sinfonia
tehosi arvostelijoihin: ”yksi aikakautemme suurista luovista
hengistä”, Die Musik ihasteli.
Joulukuussa
1905 avattiin pää Britanniaan, jonne Granville Bantock
oli kutsunut hänet johtamaan sävellyksiään.
Sibelius tutustui kapellimestari Henry Woodiin, musiikkikirjoittaja
Rosa Newmarchiin ja kriitikko Ernest Newmaniin. Heistä kaikista
tuli hänen musiikkinsa esitaistelijoita.
Sibelius esiintyi vain Liverpoolissa johtaen ensimmäisen
sinfonian ja Finlandian. ”Suuri menestys. Oikein
Porvoon mitalla”, hän ihasteli vaimolleen.
Vuonna
1906 vuorossa oli Pietari. Sibelius johti Pohjolan tyttären
kantaesityksen Mariinski-teatterissa Alexander Silotin kutsusta.
Menestys oli jälleen loistava. ”Erittäin lahjakas
ja mielikuvituksekas säveltäjä”, Rusj-lehti
kehaisi.
Vaikeammin
aikalaisille avautunut kolmas sinfonia toi vaatimattomampaa menestystä.
Sibelius johti kantaesityksen Helsingissä 25. syyskuuta 1907
ja sai varsinkin kriitikko Karl Flodinilta erinomaisen vastaanoton
uuden, klassisemman ja vähäeleisemmän tyylinsä
ansiosta. Suomenkieliset arvostelijat olivat varauksellisempia.
Katastrofi
tapahtui marraskuussa Pietarissa, jossa lehdistö teilasi
hänet ja uuden sinfonian täydellisesti. ”Minusta
on ’dirigeeraus’ helppo, mutta harjoittaminen hirveän
vaikea oppia”, Sibelius tuskitteli. Moskovassa orkesterin
kanssa oli kuitenkin ’kontaktia’ ja vastaanottokin
oli parempi.
Orkesterin
suuruus toi tosin omat ongelmansa. ”IIIs sinfonia sopii
hyvin pienelle orkesterille”, Sibelius sanoi vielä
1940-luvulla. ”Esitin sen Moskovassa orkesterilla, jossa
oli 12 alttoviulua j.n.e. ja puupuhaltajat miltei peittyivät.
Kun painatin sen, aioin merkitä nuotteihin, ettei orkesteri
saa olla yli 50 miestä.” On muistettava, että
Kajanuksen orkesterin pääluku oli noihin aikoihin juuri
50 miestä. Sibelius sävelsi ja johti teoksiaan mitä
ilmeisimmin näin pienelle kokoonpanolle vielä vuosisadan
vaihteessa.
Johtamisrutiini
näkyi seuraavalla vierailulla Lontoossa. Sibelius johti Queen’s
Hallissa kolmannen sinfoniansa ja oli Daily Newsin kriitikon mielestä
”ihmeteltävän levollinen”. ”Monimutkainen
ja tavattoman vaikea finaali soitettiin erikoisen hyvin”,
kriitikko kehaisi.
Levollisuus
saattoi hyvin johtua alkoholista, jota Sibelius nautiskeli näinä
vuosina melkoisia määriä. ”Kun minä
seison suuren orkesterin edessä ja olen juonut ½ samppanjaa,
minä johdan kuin nuori jumala. Muussa tapauksessa olen hermostunut
ja epävarma ja kaikki menee sen mukaan”, hän oli
kirjoittanut lääkäriveljelleen Christianille.
Vuonna
1908 vaarallinen lääke kuitenkin poistui vuosiksi Sibeliuksen
keinovalikoimasta. Häneltä leikattiin kesällä
kasvain kurkusta Berliinissä, ja kuolemaa pelkäävä
säveltäjä jätti alkoholin vuosikausiksi. Samalla
alkoi hänen huippukautensa kapellimestarina.