Ainolan
valmistuttua Sibelius huomasi hallitsevansa ensimmäistä
kertaa elämänsä aikana kiinteää omaisuutta.
Näin hän pystyi myös hankkimaan ensimmäisen
lainansa, joka ei tarvinnut tuekseen takaajia. Ainolan tontti
kelpasi vakuudeksi. Sibeliuksella oli myös muutamia pankki-
ja vakuutuslaitosten osakkeita 1900-luvun alussa. Niitä oli
tullut perintönä sukulaisilta. Arvopapereille löytyi
käyttöä 1910-luvun rahapulassa. Niiden myynneillä
kuoletettiin pari vekseliä.
1920-luvun
lopun nopea vaurastuminen teki Sibeliuksesta sijoittajan. Tässä
hankkeessa hänellä oli pätevänä asiantuntijanaan
Katarina-tyttären aviomies, pankinjohtaja Eero Ilves. Toiminnan
tulos näkyy esimerkiksi Sibeliuksen vuoden 1950 veroilmoituksessa:
KOP |
1
097 kpl
|
KOP
(uutta) |
974
kpl
|
Riihimäen
Lasi Oy |
474
kpl
|
Suomen
Sokeri Oy |
200
kpl
|
Vakuutus
Oy Pohjola |
30
kpl
|
Keravan
Telefooni Oy |
7
kpl
|
Tuusulan
kansanopiston kiinteistö Oy |
5
kpl
|
Keravan
Yhteiskoulu |
2
kpl
|
Perukirjansa
mukaan Sibelius jätti jälkeensä huomattavan omaisuuden
1957. Hänen tyttärensä myivät Ainolan Suomen
valtiolle erittäin kohtuullisesta hinnasta 1972. Heidän
ansiostaan säveltäjän koti on tänä päivänä
kaikkien suomalaisten yhteistä omaisuutta.