Eero
Järnefelt (1863-1937)
Eero
Järnefelt oli Sibeliukselle Tuusulanjärven taiteilijoista
yksi ylitse muiden ja aina toivottu vierailija Ainolassa. Hän
oli säveltäjän pyyteetön tukija, kannustaja,
viiltävän älykäs keskustelukumppani ja tarvittaessa
myös vippikassa.
Sibelius
omisti neljännen sinfoniansa lankomiehelleen Eero Järnefeltille.
Teos kuultiin ensimmäisen kerran keväällä
1911, mutta jo sen säveltämisen aikoihin syksyllä
1909 taiteilijatoverit tekivät yhteisen retken Kolille. Kukaan
ei tiedä, missä määrin tuon matkan aikana
käydyt keskustelut ja ympäröivät maisemat
antoivat herätteitä neljännen sinfonian synnylle.
Kolilta Sibelius sai inspiraatiota sävellystyölleen,
vaikka hän kielsi jyrkästi sinfoniansa ohjelmallisuuden.
Sibeliuksen valikoivan muistin mukaan vain Eero Järnefelt
tuli kiittämään häntä taiteilijahuoneeseen
hämmennystäkin herättäneen sinfonian kantaesityksen
jälkeen.
Sibeliuksen
suhde lankoonsa ei ollut ongelmaton. Järnefelt oli aatelinen.
Tämä herätti säveltäjässä alemmuuskompleksin,
jota hän purki ajoittain päiväkirjaansa.
Ystävykset
tekivät yhdessä pitkiä kävelyretkiä,
joilla pohdittiin taiteen ja elämän ongelmia. Järnefeltin
maailmankokemus ja loistava keskustelutaito samalla kertaa sekä
viehättivät että nolostuttivat Sibeliusta. Lokakuussa
1912 hän harmitteli päiväkirjassaan "omaa
vimmaansa puhua itsenä kuiviin" ja "esiintyä
harrastelijafilosofina ja fantastina" lankonsa seurassa -
varsinkin kun tämä usein "repi alas yhdellä
ainoalla repliikillä hänen mielikuvitusrakennelmansa".
Mutta vaikka päiväkirjan mukaan Eero Järnefelt
välillä loukkasi "sitä naiiviutta, joka merkitsi
niin paljon" Sibeliukselle, niin säveltäjän
oli kaikesta huolimatta pakko "rakastaa tätä jaloa,
hienoa ystävää".
Järnefeltin
teoksia on nähtävissä Ainolassa. Salista löytyy
kaksi Aino-kuvaa ja Sibeliuksen työ- ja makuuhuoneesta vielä
yksi. Ruokasalissa on parin maiseman lisäksi Järnefeltin
lämminhenkinen 50-vuotislahja ystävälleen. Se kuvaa
punaista tuolia Suvirannassa 1915. Tuoli on entisellä paikallaan
tänäkin päivänä, mutta sen väri
on muuttunut harmaaksi.
Tuusulanjärven
taiteilijayhteisö alkoi Sibeliuksen osalta olla lopullisesti
menneisyyttä 1930-luvulla: viimeisenä lähimmistä
taiteilijaystävistä kuoli Eero Järnefelt 1937.