HAKU




Eero Järnefelt

 


Eero Järnefelt (1863-1937)

Eero Järnefelt oli Sibeliukselle Tuusulanjärven taiteilijoista yksi ylitse muiden ja aina toivottu vierailija Ainolassa. Hän oli säveltäjän pyyteetön tukija, kannustaja, viiltävän älykäs keskustelukumppani ja tarvittaessa myös vippikassa.

Sibelius omisti neljännen sinfoniansa lankomiehelleen Eero Järnefeltille. Teos kuultiin ensimmäisen kerran keväällä 1911, mutta jo sen säveltämisen aikoihin syksyllä 1909 taiteilijatoverit tekivät yhteisen retken Kolille. Kukaan ei tiedä, missä määrin tuon matkan aikana käydyt keskustelut ja ympäröivät maisemat antoivat herätteitä neljännen sinfonian synnylle. Kolilta Sibelius sai inspiraatiota sävellystyölleen, vaikka hän kielsi jyrkästi sinfoniansa ohjelmallisuuden. Sibeliuksen valikoivan muistin mukaan vain Eero Järnefelt tuli kiittämään häntä taiteilijahuoneeseen hämmennystäkin herättäneen sinfonian kantaesityksen jälkeen.

Sibeliuksen suhde lankoonsa ei ollut ongelmaton. Järnefelt oli aatelinen. Tämä herätti säveltäjässä alemmuuskompleksin, jota hän purki ajoittain päiväkirjaansa.

Ystävykset tekivät yhdessä pitkiä kävelyretkiä, joilla pohdittiin taiteen ja elämän ongelmia. Järnefeltin maailmankokemus ja loistava keskustelutaito samalla kertaa sekä viehättivät että nolostuttivat Sibeliusta. Lokakuussa 1912 hän harmitteli päiväkirjassaan "omaa vimmaansa puhua itsenä kuiviin" ja "esiintyä harrastelijafilosofina ja fantastina" lankonsa seurassa - varsinkin kun tämä usein "repi alas yhdellä ainoalla repliikillä hänen mielikuvitusrakennelmansa". Mutta vaikka päiväkirjan mukaan Eero Järnefelt välillä loukkasi "sitä naiiviutta, joka merkitsi niin paljon" Sibeliukselle, niin säveltäjän oli kaikesta huolimatta pakko "rakastaa tätä jaloa, hienoa ystävää".

Järnefeltin teoksia on nähtävissä Ainolassa. Salista löytyy kaksi Aino-kuvaa ja Sibeliuksen työ- ja makuuhuoneesta vielä yksi. Ruokasalissa on parin maiseman lisäksi Järnefeltin lämminhenkinen 50-vuotislahja ystävälleen. Se kuvaa punaista tuolia Suvirannassa 1915. Tuoli on entisellä paikallaan tänäkin päivänä, mutta sen väri on muuttunut harmaaksi.

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö alkoi Sibeliuksen osalta olla lopullisesti menneisyyttä 1930-luvulla: viimeisenä lähimmistä taiteilijaystävistä kuoli Eero Järnefelt 1937.