Jean on minun
musiikkinimeni.
(JS: Pehr Sibelius 31.3.1886)
Martin Wegelius oli jos kukaan mies paikallaan. (…) Martin oli
tavattoman innostunut opettaja.
(Karl Ekman 1935)
Martin Wegelius
Nämä kesät olivat
erinomaisen antoisia minulle. Aamupäivisin kirjoitimme ahkerasti
kontrapunktia. Iltapäivisin soitimme sonaatteja – etupäässä
klassillisia. Minä soitin viulua, Martin, joka oli etevä klaveerinsoittaja,
istui pianon ääressä. Päivä päättyi tavallisesti hauskaan yhdessäoloon
totitarjottimen ääressä. Martin luki meille ääneen, kun hänen
vaimonsa Hanna, ihmeellinen nainen, piti huolta emännän velvollisuuksista.
(Karl Ekman 1935)
Helsinki oli (18)80-luvulla pikkukaupunki. Väkiluku oli vähäinen,
kaikki tunsivat toisensa. Mitkään valtiolliset pilvet eivät
pimentäneet taivaanrantaa, taloudellisilla asioilla ei ollut
yhtä tärkeää merkitystä kuin nyt, ja ihmiset juhlivat perusteellisesti.
(Karl Ekman 1935)
Ei yleensä ollut mitään tyhjempää musiikin maailmassa kuin (18)90-luvun
vaihde. Ei tuotettu mitään uutta.
(Karl Ekman 1935)
Työskentelin ankarasti (Albert) Beckerin johdolla [Berliinissä
1889-1890] ja kirjoitin monta sekä vokaali- että instrumentaalifuugaa.
Mutta en voinut vastustaa tunnetta, että koko ajan käsittelin
asioita, jotka kuuluivat menneisyyteen, ja kärsivällisyyteni
pyrki joskus loppumaan. Kestin kuitenkin urhoollisesti loppuun
asti enkä kadu sitä jälkeenpäin.
(Karl Ekman 1935)
Alkuperäinen Kajanuksen "Aino" oli aivan wagnerilaisesti sävelletty,
m.m. Väinämöisen kosinta oli esitetty pasuunasoolona.
Kun kuulin sen ensi kertaa [Berliinissä 1890] päätin, että seuraavalla
kerralla kun sävelletään kalevalainen teos, olen minä sen tekijä.
(Jussi Jalakselle 31.12.43)
Berliinissä-oleskeluni tärkein merkitys oli epäilemättä se,
että sain kuulla niin paljon musiikkia sekä orkesteri- että
kamarimusiikin alalta.
(Karl Ekman 1935)
Vihdoinkin olen tullut paikkakunnalle, joka on luotu minua varten!
(JS: Martin Wegelius Wienistä 25.10.1890)
Saat uskoa että Wien on tyylikäs kaupunki. Oikein minun makuuni.
Kaikki on isoa ja iloista, valoisaa ja selkeää. Olin eilen kävelyllä
6 tuntia vähän tutustumassa paikkoihin, ja osaankin nyt kulkea
aika hyvin vaikka suuntavaistoni onkin huononlainen.
Olen suudellut Sinun kuvaasi ja Sinun kirjettäsi niin että tuossa
ne nyt ovat ihan koppuroina minun edessäni.
(JS: Aino Järnefelt 26.10.1891)
Huoneeni on aika iso, ikkunoita on kaksi, ja hyvin korkea. Keskellä
lattiaa on flyygeli sen päällä kaikki nuottini, se on kuin vuori.
Kalustus käsittää kaksi nojatuolia ja sohvan, jotka joutaisivat
eläkkeelle. Ikkunoiden välissä on pieni trymoo, joka lavuaarin
ohella on tyylikkäintä koko huoneessa. Vielä on 2 kaappia, 3
pöytää, vuode ja rottinkituoli, jonka hankin "karaistakseni"
itseäni. Kamiinan päällä on savinen pyhimyksenkuva. Näköala
on pihalle päin. Talo on 5 kerroksinen. Klo 12 syön ensi kerran,
klo 7 toisen so. ilta-aterian. Kahviloissa käydään lehtiä lukemassa
ja voi istua ilman että tarvitsee hävetä 2 tuntia yhden kahvikupin
ääressä. Suomalaisia lehtiä ei ole missään mutta ruotsalaisista
lehdistä saan tietää Suomen uutiset (...)
Minä olen oikein terve. Uudenvuoden aattona olin tovereiden
kanssa viftillä [juhlimassa], ja tietysti oli "jumalallisen"
hauskaa. Kyllä juotiin, voit uskoa, Sinun maljojasi, ehkä vähän
liikaa.
(JS: Aino Järnefelt Wien 2.1.1891)
Wien oli silloin kauttaaltaan vanha Wien. Johann Strauss nuor.
eli vielä, ja usein saattoi nähdä hänen itsensä johtavan valssejaan.
(Karl Ekman 1935)
Minä en ole enää puhdas. Tästä hairahduksesta olen saanut kärsiä
fyysisesti ja psyykkisesti.
(JS: Aino Järnefelt 8.2.1891)
Kuten tiedät, minä valehtelen yleensä paljon. Tämä koskee ennen
kaikkea syntymävuottani. On niin vaikeaa tunnustaa sitä. Minä
olen aina tehnyt itseni 1 á 2 vuotta todellista ikääni nuoremmaksi.
Olen syntynyt Hämeenlinnassa 8. Joulukuuta 1865. (Siis vielä
25 vuotias, pyydän saada huomauttaa) Oltuani idiootti 19 vuotta
ja kokeiltuani kaikkea mahdollista, kirjoitin jopa ylioppilaaksikin
– valitsin elämänurakseni musiikin. (Säveltänyt olen kuitenkin
aivan varhaislapsuudestani alkaen.)
(JS: Albert Edelfelt 28.10.1891)
Sisäiselle kehitykselleni ei (Robert) Fuchsin eikä (Karl) Goldmarkin
johdolla suorittamillani opinnoilla [Wienissä 1890-1891]ollut
suurta merkitystä. Kaikessa mitä tein, olin 'fremmend Fugl'.
(Karl Ekman 1935)
Alan saada selkeyttä sinfoniaani. Se on aivan erilainen kuin
kaikki muu mitä tähän mennessä olen kirjoittanut.
(JS: AS 18.4.1891. Kirjeessä seuraa Kullervon ensimmäisen
osan pääteeman aihio F-duurissa)
Pidin komeat kemut ystävilleni saatuani rahalähetyksen kotoa.
Siihen kukkaroni sitten tyhjenikin. Silloin myin – vai olisinko
kenties pantannut – kaikki muut vaatteeni ja lähdin frakissa
kotimatkalle. Siihen aikaan kulki laiva Stettinistä Visbyhyn,
ja meillä oli tavattoman hauskaa. Tietysti oli sitten aamulla
vähän noloa saapua Tukholmaan juhla-asussa ja nuhruisessa frakkipaidassa
En enää muista, ostinko Tukholmassa uudet vaatteet, vai miten
kävi. Siellä minulla joka tapauksessa oli ystäviä, jotka päästivät
minut pälkähästä.
(Santeri Levas 1960b)