Aino Sibeliuksen isän sukujuuret
ovat Saksanmaalla. Tutkija Heikki Vuorimiehen selvityksen mukaan
Skåningenin kihlakunnan voudilla Didrik Keldunckilla oli
1600-luvun alussa kaksi poikaa, jotka molemmat palvelivat Ruotsin
armeijassa kolmekymmenvuotisen sodan aikana. Rauhan tultua molemmat
kapteeneiksi ylenneet pojat, Vilhelm ja Johan, saivat aatelisarvon
kuningatar Kristiinalta kiitokseksi palveluksistaan. Johan Keldunck,
aateloituna Järnefelt (esiintyy myös muodossa Jernefelt)
on suvun kantaisä.
Didrik Keldunck
Poika: Johan Järnefelt
Everstiluutnantti. Aateloitiin 3.6.1651 nimellä Järnefelt
ja merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen 1652. Omisti Eknön
talon Björskogan pitäjässä, jossa kuoli
15.4.1666.
Puoliso: Sigrid Laurintytär.
Poika: Gustav Järnefelt
Pohjanmaan jalkaväkirykmentin luutnantti. Kuoli 1688.
Puoliso: Anna Margareetta
Nassokin.
Poika: Gustav Johan Järnefelt
Syntyi 22.8.1682. Jämtlandin jalkaväkirykmentin luutnantti.
Joutui Kaarle XII:n sotaretkillä kahteen otteeseen venäläisten
vangiksi. Kuoli Maaningalla 14.3.1761.
Puoliso: Maria Sander,
Kokkolassa 1720-luvulla.
Poika: Olof Anders Järnefelt
Syntyi Kokkolassa 19.7.1729. Komppanian vaunumestariluutnantti
Rantasalmella, jossa kuoli 30.11.1788.
Puoliso: Helena Katariina
Carlquist, Mikkelissä 22.11.1757 .
Poika: Johan Adolf Järnefelt
Syntyi Mikkelissä 17.6.1763. Vänrikki. Otti osaa Kustaa
III:n sotaan 1788-90 ja Suomen sotaan 1808-09. Inmatrikuloitiin
Suomen ritarihuoneen jäseneksi 1818.
Puoliso: Hedvig Gustava Törne,
Rantasalmella 6.11.1790.
Poika: Gustav Adolf Järnefelt
(Aino Sibeliuksen isoisä) Syntyi Rantasalmella 20.7.1791.
Savon kevyen jalkaväkirykmentin vapaaehtoinen 1804. Otti
osaa Suomen sotaan 1808-09. Ylioppilas Turussa 15.5.1816. Karjalan
alisen kihlakunnan kruununvouti 11.4.1820. Kuoli Tohmajärvellä
17.5.1838.
Puoliso: Aurora Fredrika Molander,
Ilomantsissa 21.12.1820.
Gustavin ja Auroran lapset
Avioliitosta syntyi yhdeksän
lasta, viisi tyttöä ja neljä poikaa. Pojista
vanhin Gustav Johan oli Ilomantsin kihlakunnan tuomari,
Karl Konstantin, seuraava ikäjärjestyksessä,
palveli Viipurin läänin maanmittarina ja Klas Erik
toimi Kontiolahden kirkkoherrana. Pojista nuorin, August
Aleksander, Aino Sibeliuksen isä, valitsi suvun perinteiden
mukaisesti sotilasuran.
August Aleksander Järnefelt
(Aino Sibeliuksen isä)
Syntyi Tohmajärvellä 2.4.1833. Kävi Savonlinnan
yläalkeiskoulua ja Suomen kadettikoulun. Sai komennuksen
Mihailovskin tykistökouluun Pietariin 25.8.1853, josta
siirrettiin saman vuoden lopussa tykistöakatemiaan. Käytyään
yliupseeriluokan kurssin sai siirron tykistön tarkastajan
esikuntaan 23.6.1855. Lähetettiin Nikolajevskin akatemiaan
6.9.1856, jonka geodeettiseen osastoon siirrettiin saman vuoden
lopussa. Työskenteli samaan aikaan myös Pulkovan tähtitornissa.
Siirrettiin alikapteenin arvon saaneena astronomisiin töihin
Suomessa toimivaan topografiseen osastoon 25.4.1860.
Johti seuraavan kymmenluvun erilaisia
topografisia kartoitustöitä Suomessa Lappia myöten,
toimien ajoittain myös apulaisena Pulkovan tähtitornissa,
sekä luennoiden yleisesikunnassa geodesiasta ja tähtitieteestä.
Ylennettiin everstiksi 1868 ja nimitettiin venäläisen
topografiakunnan Suomen osaston päälliköksi 1.4.1870.
Otti osaa Venäjän ja
Turkin väliseen sotaan 1877-78 johtaen valloitettujen alueiden
kartoitusta. Ylennettiin kenraalimajuriksi 29.4.1878, jolloin
siirtyi kartoitushallituksen palvelukseen Pietariin. Palasi
Suomeen 1881 johtaen kartoitustyötä vielä parin
vuoden ajan.
Sai 27.10.1883 nimityksen Mikkelin
läänin kuvernööriksi ja jo 24.1.1884 samaan
tehtävään Kuopion läänissä. Korotettiin
kenraaliluutnantiksi 11.9.1888 ja siirtyi Vaasan läänin
maaherraksi 8.11. samana vuotena, jossa virassa toimiessaan
sai nimityksen Suomen Senaattiin kesällä 1894. Toimi
puolustusasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana kuolemaansa
saakka. Kuoli halvaukseen Helsingissä 15.4.1896.
Puoliso: Elisabeth Clodt von
Jürgensburg, Pietarissa 22.12.1857.
August Aleksanderin ja Elisabethin
lapset:
Kasper 1859-1941
Arvid 1861-1932
Erik (Eero) 1863-1937
Ellida (Liida) 1865-85
Ellen (Elli) 1867-1901
Armas 1869-1958
Aino Sibelius os. Järnefelt 1871-1969
Hilja 1873-79
Sigrid (Siiri) 1875-76
August Aleksander Järnefelt
teki loistavan virkauran sotilaana, geodeettina, topografina,
astronomina ja hallintomiehenä. Sen loppuhuipentuma jäi
kuitenkin näkemättä, sillä hän kuoli
63-vuotiaana senaattorina ja puolustusasiain neuvottelukunnan
puheenjohtajana. Virka vastannee nykyistä puolustusministerin
tointa.
Aleksander määräsi
johtamiensa lääninhallitusten virkakieleksi Suomen
ja se nosti hänet fennomaanien eturiviin. Elisabeth jakoi
puolisonsa suomenmielisen asenteen, mutta ajattelutavassa oli
myös huomattavia eroja; Elisabeth ei voinut hyväksyä
esimerkiksi aateliston johtoasemaa puolisonsa tavoin. Yhdeksän
lapsen syntymän jälkeen aviopuolisoiden välit
viilenivät monista syistä 1870-luvun lopulla: kaksi
lapsista kuoli, Aleksander joutui työasioiden vuoksi vuosiksi
ulkomaille, ja palattuaan hän vieraantui uudistusmielisemmäksi
käyneestä vaimostaan ja osin myös radikalisoituneista
pojistaan. Elisabethin ja Aleksanderin välinen tietojenvaihto
ja jopa raha-asioista sopiminen tapahtui lopulta usein vain
Aino-tyttären kautta.
Aino Järnefelt oli
isänsä uskottu ja lemmikki, jonka isä tahtoi
pitää kotona. Ainoa ei päästetty hyvästä
koulumenestyksestä huolimatta jatkokursseille, vaikka isosisko
Elli saikin mennä jatko-opistoon ja pätevöityä
opettajaksi. Ainon viimeiseksi koulutodistukseksi jäi Kuopion
tyttökoulun päästötodistus luokkansa kolmanneksi
parhaana oppilaana keskiarvolla 9.
Jonkinlaisena korvauksena koulutuksen vähäisyydestä
Aleksander Järnefeltin kuolinpesästä suoritettiin
matka-avustus Aino-tyttärelle toukokuussa 1896. Hän
pääsi ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen säveltäjämiehensä
kanssa (Katso Sibeliuksen matkat).
Kenraalin kaikki säilyneet
kirjeet tyttärelleen henkivät lämpöä
ja rakkautta. Aleksander Järnefelt hyväksyi myös
uskottunsa sulhasvalinnan. Hän onnitteli Ainoa heti 3.12.1890
saatuaan vihiä tyttärensä salakihlautumisesta.
Sibelius hikoili tuohon aikaan Wienissä vasta kosintakirjeen
kimpussa.
Avioliittolupa heltisi vaivattomasti
huhtikuussa 1892 Kullervon ensiesityksen jälkeen,
varsinkin kun Sibeliukselle oli luvassa työtä Musiikkiopistossa
ja Orkesteriyhdistyksen orkesterikoulussa.