Jean Sibeliuksen isänpuoliset sukujuuret ovat itäisellä Uudellamaalla. Säveltäjän esi-isät olivat talonpoikia, jotka viljelivät polvesta polveen Pekkalan tilaa Artjärvellä.

Sibeliuksen isoisän isoisä Matti Martinpoika muutti kotivävyksi Silvastin taloon Lapinjärvelle ja tämän poika Juho (Johan) nai Maria Matintyttären Sibben talosta. Näiden toiseksi vanhin poika Johan on Sibeliuksen isoisä.

Björn Jönsinpoika, Artjärvi Rastula 1546-73

Poika Simo Björninpoika, Artjärvi 1572-?

Poika Olli Simonpoika, Artjärvi 1581-1621

Poika Pekka Ollinpoika, Artjärvi Pekkalan tila 16??-1646 (?)

Poika Simo Pekanpoika, Artjärvi Pekkalan tila ?-

Poika Heikki Simonpoika, Artjärvi Pekkalan tila, isäntänä 1653-71

Poika Olli Heikinpoika, Artjärvi Pekkalan tila, isäntänä 1675-93

Poika Martti Ollinpoika, Artjärvi Pekkalan tila, isäntänä 1705-?, kuollut 1742

Poika Matti Martinpoika, s. 1721 Artjärvi k. 1782 Lapinjärvi Silvastin talo

Poika Juho Matinpoika ”Sibbe” s. 1759 Lapinjärvi k. 1820 Lapinjärvi. Tuli kotivävyksi Sibben (esiintyy myös muodossa Sibbes) taloon. Tila jaettiin kahteen osaan 1794, jolloin Juho Matinpojasta tuli sen toisen puoliskon isäntä.

Puoliso: Maria Matintytär.

Juhon ja Marian lapset:

Matts 1783-1810
Johan 1785-1844, siirtyi Loviisaan 1801, Sibeliuksen isoisä.
Anna 1788-1860
Gustav 1790-1836, jonka Sibelius-sukunimisiä jälkeläisiä on elossa nykyään.
Fredrik 1792-92
Henrik 1793-1833
Maria Elisabet 1796-1866
Greta Sofia 1799-1878
Fredrik 1801-29, joka siirtyi Johan-veljensä palvelukseen Loviisaan 1812.
Katarina 1804-04

Johan Sibelius syntyi 16.11.1785 Lapinjärvellä, kuoli 20.12.1844 Loviisassa.

Puoliso 12.12.1816 Katarina Fredrika Åkerberg s. 10.7.1892 Loviisa k. 24.4.1879 Loviisa, jonka vanhemmat olivat Loviisan ja myöhemmin Turun piirilääkäri Mathias Åkerberg ja Katarina Ulrika Unonius.

Johan ”Sibbe” (myöhemmin kotitalonsa mukaan Sibelius) lähti nuorena poikana Lapinjärveltä Loviisaan, jossa hän pääsi 16-vuotiaana kauppaneuvos Pehr Martin Unoniuksen palvelukseen 1801. Johan (Janne) aloitti apulaisena ennen mainitun kauppaliikkeessä kohoten kirjanpitäjäksi Suomen sodan aikoihin 1808.

Pehr Unoniuksen jouduttua paikkakunnalla epäsuosioon onnistuneitten venäläiskauppojensa takia liike myytiin Johan Sibeliukselle ja tämän ystävälle Henrik Lindrothille 1811. Seuraavana vuonna Johan Sibelius sai porvarioikeudet ”harjoittaa tavanomaista ja luvallista koti- ja ulkomaista vähittäis-, vilja- ja elintarvikekauppaa Loviisan kaupungissa” ja 1815 hänet valittiin yhdeksi kaupunginvanhimmista 30-vuoden iässä.

Avioliitto piirilääkäri Åkerbergin tyttären kanssa seuraavana vuotena avasi Johanille ovet Loviisan seurapiireihin ja samalla syntyivät sukulaissiteet sellaisiin paikallisiin vaikuttajaperheisiin, kuten Unoniuksiin ja Sucksdorffeihin. Sibeliukset ostivat itselleen kodin Läntiseltä Tullikadulta 1817 ja talo säilyi suvun hallussa vajaat kahdeksan vuosikymmentä.

Vuonna 1823 Johan valittiin kaupungin raatimieheksi. Perheeseen syntyi neljä poikaa ja yksi tyttö. Molemmat vanhemmat pojat ryhtyivät tyypillisiin loviisalaisammatteihin, merikapteeniksi ja kauppa-apulaiseksi, mutta seuraavat kaksi pääsivät perheen vaurastumisen myötä kouluun Porvoossa ja sitä kautta ylioppilaiksi. Johan Sibelius kuoli 59-vuotiaana 20.12.1844 jättäen jälkeensä loviisalaisittainkin mukavan 1 500 ruplan pesän. Sen arvo vastaa noin 22 000 nykyeuroa. Johanin kauppaliike lopetettiin, koska leski ei ryhtynyt sitä jatkamaan. Kauppiaan ammatti ei periytynyt automaattisesti jälkeläisille tuohon aikaan.

Johanin ja Katarinan lapset:

Johan Matias Fredrik
1818-64
Pehr Ferdinand
1819-90
Christian Gustaf
Jean Sibeliuksen isä
1821-68
Carl Edvard
1823-63
Christina Vilhelmina Evelina
1832-93

Johan (Janne, ”Jean”) Sibelius syntyi Loviisassa 28.11.1818. Kauppalaivan kapteeni. Purjehti nuoresta pitäen loviisalaisten laivoilla laivapoikana, matruusina, perämiehenä ja kauppalaivurina.

Otti hoitoonsa isänsä Johanin pesän tämän kuoltua 1844. Loviisan Säästöpankin yksi perustaja ja sen isännistön jäsen 1851, hallituksen varajäsen 1858. Parkkilaiva Fidentian kapteeni 1850-54.

Omisti Sibeliusten talon Loviisassa, joka säästyi kuin ihmeen kautta kaupungin palossa Krimin sodan aikana 1855, samoin kuin puolivalmis Ukko-parkkikin läheisellä Siksalan telakalla. Parkkilaiva Ukon kapteeni 1856 ja sen neljänneksen omistaja 1860.

Kuoli naimattomana epäselvissä olosuhteissa kesäkuun 17. (?) päivänä 1864 joko keltakuumeeseen Havannassa, tai merellä paluumatkalla Englantiin. Erään Evelina-siskon kirjeen perusteella hän oli vielä elossa Falmouthin satamassa Ukon palattua Kuubasta. Hautapaikka toistaiseksi tuntematon.

Jätti jälkeensä ranskankieliset käyntikorttinsa: ”Jean Sibelius”, jotka veljenpoika, musiikinopiskelija Janne Sibelius otti käyttöönsä 1880-luvun puolessa välissä, sekä kuolinpesän, jonka säästö oli noin 52 000 nykyeuroa. Ukko-parkin neljännes elätti sukua vielä kymmenen vuoden ajan.

Pehr Sibelius syntyi Loviisassa 17.12.1819. Kauppias. Kauppa-apulaisena isänsä liikkeessä tämän kuolemaan saakka 1844, jonka jälkeen siirtyi Turkuun Kingelinin kauppahuoneen palvelukseen. Kirjanpitäjä ja kirjanpitäjien esimies liikkeen lopettamiseen 1859 asti. Turun VPK:n jäsen 1846 ja sen rahastonhoitaja 1858-86. Itsenäinen kauppias 1859-. Myi esimerkiksi siemeniä sekä kirjeiden perusteella 1860-luvulla jouluaattoisin veljensä, kauppalaivan kapteeni ”Jean” Sibeliuksen Cadizista tuottamia viinejä aina kello 5:een saakka ja ”kauppa kävi kuin siimaa”.

Amatöörisäveltäjä, joka harrasti luonnontieteitä, etenkin astronomiaa. Soitti ja omisti useita instrumentteja, erityisesti viulua. Pyyteetön Sibeliuksen tukija ja isän korvike koko tämän opiskeluajan. Kuoli naimattomana Turussa 4.1.1890 jättäen Evelina-siskolleen yli 50 000 nykyeuron arvoisen pesän.

Christian (Kristian) Sibelius, säveltäjän isä 1821-68

Edvard Sibelius syntyi Loviisassa 15.6.1823. Varamaanmittari. Ylioppilas Porvoon gymnasiumista 2.10.1847. Maanmittausoppilas 30.11.1848. Maanmittausauskultantti 15.12.1852. Varamaanmittari Uudenmaan läänissä 22.2.1858. Sairastelevainen ja erikoinen persoonallisuus, joka kuoli naimattomana Loviisassa vajaan 40 vuoden iässä 11.4.1863.

Evelina Sibelius syntyi Loviisassa 13.6.1832. Ihanteellinen, positiivisen uskonnollinen ja musikaalinen Evelina-täti luotti veljenpoikansa Jannen suureen lahjakkuuteen koko elämänsä ajan. Sibelius soitti sävellyksensä Tant Evelinas lif i toner (Evelina-tädin elämä sävelin) tädilleen viimeistään tämän 50-vuotispäivillä 1882. Evelina kuoli 20.8.1893.

Sibeliusten Loviisan talo myytiin seuraavana keväänä. Saamillaan perintörahoilla Sibelius matkusti Bayreuthin Wagner-juhlille (Katso Sibeliuksen matkat).

Christian (Kristian) Gustaf (Gustav) Sibelius syntyi Loviisassa 10.12.1821. Lääkäri. Ylioppilas Porvoon gymnasiumista 21.6.1841. Fil. kand. 7.6.1847, fil. maist. 22.6.1847. Lääket. kand. 15.12.1851, lääket. lis. 10.5.1856, lääket. ja kir. tohtorin arvo 31.5.1860.

Linjalaiva Finlandin alilääkäri 13.5.1853-16.3.1854, Mikkelin linnan- ja lasaretin lääkäri 1854, Helsingin yleisen hospitaalin ordinaattori 25.3.1855, saman sairaalan ylimääräinen lääkäri 14.7.1855.

Opetustarkka-ampujapataljoonan vanhempi lääkäri 9.7.1856, Turun tarkka-ampujapataljoonan lääkäri 25.10.1856-4.6.1857 ja kaupungin lääkäri 1856, Tampereen kaupungin- ja lasaretinlääkäri 31.8.1858-1.4.1859, Hämeenlinnan tarkka-ampujakoulun lääkäri 3.6.1859, Hämeenlinnan tarkka-ampujapataljoonan ylilääkäri 1.1.1861- ja kaupunginlääkäri 1.1.1861-. Kuoli 47-vuotiaana lavantautiin Hämeenlinnassa 31.7.1868.

Puoliso: Maria Charlotta Borg, Hämeenlinnassa 7.3.1862

Christianin ja Marian lapset

Linda Maria
1863-1932
Johan (Janne, Jean) Christian Julius
1865-1957
Christian
1869-1922

Maria Sibelius ja hänen kaksi vanhinta lastaan. Tuleva säveltäjä istuu äitinsä sylissä.

Sibeliuksen isä osasi nauttia opiskeluajastaan Helsingissä. Hän osallistui aktiivisesti seuraelämään ja toimi pitkien iltasitsien leppoisana viihdyttäjänä kitaroineen ja Bellman-lauluineen. Christian Gustafin opinnot edistyivät siinä määrin verkkaisesti, että ennen valmistumistaan hän ehti kuitata kaikki tulevat perintönsä Loviisasta.

Valmistuminen lääkäriksi 35-vuotiaana ei ollut suuri saavutus, mutta Christian Gustafin 81-sivuinen lisensiaattityö oli ilmeisesti hyvinkin kelvollinen. Tutkimuksen nimi oli ”Anteckningar om hafvandeskapet utom lifmodren jemte beskrifning öfver ett dithörande fall” (Muistiin merkintöjä kohdun ulkopuolisesta raskaudesta yhdessä sen piiriin kuuluvan tapauksen kanssa) ja tarinan mukaan siitä löytyi apua joillekin alan spesialisteille myöhemmin. Christian Gustaf ei tutkimuksensa tuloksia liiemmälti tarvinnut toimiessaan sotilaslääkärinä.

Talvella 1860 Christian Gustaf oleskeli pitkään Helsingissä. Seuraelämä vei tietysti aikansa, mutta hän ehti myös toimia lisensiaattitöiden opponenttina. Hänen lausuntojaan löytyy Aleksanterin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pöytäkirjoista tuolta ajalta. Ne on varustettu allekirjoituksella ”Kristian [!] G. Sibelius, dosentti”. Opponointi kannatti, sillä yliopisto oli aiemmin pyytänyt keisarilta erivapautta ”myöntää ansioituneille lisensiaateille tohtorin arvoja oikeus- ja lääketieteellisessä tiedekunnassa ilman asiaan kuuluvaa väitöstilaisuutta ja –tutkimusta”. Aleksanteri II myöntyi anomukseen 7.5.1860 ja Christian Gustaf sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon toukokuun lopussa 1860.

1860-luvulla Christian Gustafin elämää hallitsivat onnellinen avioliitto ja huolestuttavaksi kasvanut velkataakka. Tohtori oli leppoisana seuramiehenä ollut turhankin kärkäs takaamaan toisten lainoja ja hän joutui ystäviensä konkurssien maksumieheksi. Taloudellinen tilanne oli kuitenkin hallinnassa vielä kymmenluvun alkupuolella. Kaupungin- ja pataljoonanlääkärinvirkojen ohella rahaa toi kukoistava yksityisvastaanotto. Christian Gustaf laski aivan realistisesti voivansa olla 50-vuotiaana 1871 jo velaton mies.

Toisin kävi. 1860-luvun puolenvälin katovuodet Suomessa kaatoivat Sibeliuksen isän laskelmat ja veivät lopulta häneltä hengen. Yksityisvastaanotto kuihtui pois yleisen hädän keskellä, velkataakka kasvoi ja katovuosien aikaan yleistynyt lavantauti koitui Christian Gustafin kuolemaksi. Säveltäjä menetti isänsä alle 3-vuotiaana. Muistoksi hänestä jäi pojalle vain muutamia tuokiokuvia ja hieman sikarin tuoksua.